*

Jukka Wallin Si vis pacem, para bellum

Keisarin uudet vaatteet?


Perussuomalaisten kesäkuussa tapahtunut puheenjohtajan vaihdos tai oikeammin puheenjohtajiston vaihdos on aiheuttanut pientä katkeruutta tai paremminkin sanottuna suuren kaaoksen, ainakin perussuomalaisissa jäsenistössä.
Päivittäin saan lukea monien perusuomalaisten Facebook-päivityksiä, joissa kitkerään sävyyn kuittaillaan loikkarien suuntaan mitä ihmeellisimmillä puujalkavitseillä.

Uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho nauttii monien tavallisen jäsenen suurta arvostusta, ainakin vielä, mutta kuinka kauan, sitä on hyvä seurata.

Halla-ahon valinnalla näin ensi alkuun mahdollisuuden suureen läpimurtoon, mutta jo nyt on nähtävissä pientä paniikkia. Näin hänet [Halla-ahon] Mooseksena, joka johdattaa seuraajansa luvattuun maahan. Tilanne on siis lievästi sanottuna kummallinen. Hän on muutamassa viikossa saanut perussuomalaisessa puolueeseen ilmiömäisen jäsenryntäyksen, mutta monet ovat myös lähteneet ovet paukkuen. Osa lähtijöistä on tavallisia kansalaisia, jotka olisivat muutenkin lähteneet jossakin vaiheessa, mutta ne muutamat jotka ovat näkyvillä paikoilla valtuutettuina tai piirien puheenjohtajistossa, onkin vahingoksi alueelliselle toiminnalle. He vievät myös äänestäjänsä, siis kannattajansakin muihin puolueisiin. Edelliset kuntavaalit oli muistutus siitä, mikä on odotettavissa seuraavissa eduskuntavaaleissa 2019.

Siten alun Mooseksesta saattaa tulla erään sadun pillipiipari, se joka johdatti huilunsoitolla rottalauman lähimpään kanavaan.

Itseäni on huvittanut Halla-ahon ”kansallismielisyys” Häntä siis markkinoitiin vaalitenteissä ja puheenjohtaja vaalikiertueella”EU-vastaisena” ja ”kansallismielisenä” vaihtoehtona. Tosin hänen toiminnassa se ”EU-vastaisuus” tai ”kansallismielisyys” ei näy mitenkään. Hän on avoimesti kirjoittanut olevansa Nato-myönteinen ja kannattavansa EU laajentumista. Hän on vuosikausia avoimesti ollut Ukrainan täysjäsenyyden kannattaja. Nato-myönteisyys on myös eräänlaista EU myönteisyyttä, vaikka hän tätä ei haluta mainostaa. Nato-täysjäsenyys on sidottu myös kauppapolitiikkaan, joten se viimeistään on Suomen ja suomalaisten loppu.
Tukemalla Ukrainan EU-jäsenyyttä, tuemme suoraan myös sen vallankaappausta.

Paljon puhuu myös Halla-ahon Ceta-kauppasopimuksen puolesta äänestäminen. Ei hän ole huolissaan suomalaisen työntekijän asemasta, vaikka perussuomalaisten jäsenet ovat suurimmaksi osaksi ei niin yllättävästi, tavallisia työntekijöitä. Huvittavaa, että Halla-aho tuki tai tukee edelleenkin saudi-Arabian aseistamista. Viime aikoina on kirjoitettu uutisia kuinka hänen tuella Jemenin siviilit ovat kärsineet, saudien ja sen liittolaisten kuten Yhdysvaltojen pommituksista.

Haluaisinko minä seurata tällaista puheenjohtajaa, joka toimii vastoin sen jäsenistön etua, en todellakaan.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset