Jukka Wallin Si vis pacem, para bellum

Yrittäminen Suomessa- mistä malli?

Meillä on viime aikoina ollut esillä yrittäjien tukala asema. Tämä on hyvä ottaa esille muutoinkin, kuin eduskuntavaalien edellä. Yrittäjien on saatava työllistää ihmisiä, mutta työllistämisen keinoista ollaan eri mieltä. En seurannut 2.12.14 esitettyä niin sanottua ”yrittäjäiltaa” kun pelkäsin saavan kohonneesta verenpaineesta sydänhalvauksen.

Yrittäjien agenda on saada työntekijästä aiheutuvat sivukulut pois itseltään, siirtää ne työntekijän maksettavaksi. Pitkään on vaikerrettu ”työllistäminen on hankalaa” tai ”työntekijä on kallis yritykselle” ja niin edelleen. Viime aikoina on pyritty työntekijöiden irtisanomissuojaa kaventamaan, jos ei muuten niin, määräaikaistamalla tai hankkimalla vuokratyöntekijöitä. Hankala yhtälö, eikö vain.

Olen katsellut televisiosta muutamia reality sarjoja, kuten Pomo piilossa (Under Cover Boss), Kultakuume (Gold Rush) ja niin edelleen. Näissä toteutuu hienosti yrittämisen riskit, kuten myös hienoudet. Kyseiset sarjat ovat leikkaus yrittämisen arjesta isoissa yrityksissä tai kullankaivajan arjesta Alaskan erämaassa. ”Pomo piilossa” sarjassa yrityksen toimitusjohtaja hankkii yleensä peruukin ja naamioituu tavalliseksi työntekijäksi, ja kiertää yrityksen eri toimipaikoissa. Yleensä jokainen jakso päättyy työntekijöiden kyyneliin, kun he saavat huomionosoituksia. Joku saa rahaa tai huippuhienon lomamatkan. Yleensä nämä työntekijät ovat tehneet yrityksessä vuosikausia työtä, ilman pitempiä vapaita tai lomia, osa tekee kahta työtä, jotta tulevat edes jotenkin toimeen. Siinäkö on tulevaisuus. Vapaakauppa-alue tekee onnelliseksi.

Kultakuume on siitä hyvä sarja, kun siinä seurataan kolmea erilaista kullankaivaja ryhmää yhden kesän aikana. Yksi keskeisimpiä hahmoja on nuori Parker Schnabel, Alaskasta. Hän aloitti kullankaivuun itsenäisesti 17 tai 18 vuotiaana. Hän työllistää muutamia yleensä häntä vanhempia miehiä. Viime kaudella( vuonna 2013) on sai kokoon hieman yli miljoonan dollarin edestä kultaa. Vaikuttavaa eikö totta. Mutta, hän joutuu ottamaan myös riskin siitä, että myös tulosta syntyy, se ei ole helppoa. Kyseisellä kaudella hän ”piiskasi” itseään ja työntekijöitä katkeamispisteeseen saakka. Työntekijät alkoivat hermostua ja lakko oli hyvin lähellä. Schnabel otti auton alleen ja lähti kysymään neuvoa, miten saada työntekijät töihin ilman purnausta ja tekemään töitä enemmän. Hän sai isoisältään (lähes 100 vuotias, joka tekee töitä kullankaivajana edelleenkin) neuvon, ”anna osa voitostasi työntekijöille”. Neuvo auttoi. Parker Schnabel teki hyvän tilin kesän kultamäärällä. Miehet saivat myös taskuun siivun tästä palkkioksi.

Meillä Suomessa taas moni yrittää vältellä velvollisuuksistaan siirtämällä yrityksensä Viroon tai kierrättämällä rahaliikenteen veroparatiisien kautta. Totta kai myös työntekijä haluaisi siirtää palkanmaksun Viroon tai Luxemburgiin, mutta se ei käytännössä onnistu. Pitäisikö meilläkin palkita työntekijät hyvästä tuloksesta. Tätä kokeiltiin ja tehdäänkin vielä muutamissa yrityksissä, mutta asia on suuremmalta osin haudattu. Meillä muutaman henkilön yrityksetkin voisi palkita työntekijät ylimääräisellä kuukauden palkalla tai muulla tavoin, niin alkaa työtkin maistumaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Pekka Iiskonmaki

Halvinta on mennä Viroon ottamaan mallia. Varokaa vapaan alkoholin vaaroja.

Toimituksen poiminnat