Jukka Wallin Si vis pacem, para bellum

Käynnissä olevat operaatiot - ongelma omalle puolustukselle

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (uutiset 10.6.2014) on huolissaan, tosin aivan oikein, rahan riittävyydestä oman maan puolustamiseen. Hän haluaisi lisää rahaa aluksi noin 50 ja ensi vuosikymmenen lopulla jo 150 miljoonaa euroa vuosittain lisää. Realistinen tavoite, mutta 150 miljoonan vuosittainen panostus puolustuksen ”kehittämiseen” tuntuu kuitenkin liioittelulta, ellei kyse ole puhtaasti Nato jäsenyys. Perusaseistuksen vuosittainen uusiminen ei maksa näin paljon, vaikka uusittaisiin koko kenttätykistön kalusto vuosittain. Totuus on se, että nykyinen poliittinen eliitti on pyrkimässä niihin pöytiin, joissa tehdään päätöksiä, tosin tällä kertaan sodista, joissa tulee kaatuneita.

Vuonna 2001 aloitettu ja myöhemmin ISAF operaatio alkaa olla lopussa. Eli vuoden vaihteessa 2014 operaatio päättyy ja vastuu omasta turvallisuudesta siirtyy afganistanilaisille turvallisuusviranomaisille. Suomen osallistuminen kyseiseen operaatioon on jäänyt varsin monelle kansalaiselle hämäräksi, kun meillä tiedotusvälineet ja poliitikot eivät juurikaan kerro totuutta operaation luonteesta. Meillä osallistumista on perusteltu ”rauhanturvaamisella” tai ”kriisinhallinnalla” vaikka kyseessä on puhtaasti sodasta, jossa olemme osallistuneet maan miehittämiseen. Afganistanissa on sodittu kautta sen historian lähestulkoon koko ajan. Mitään pidempää rauhanjaksoja ole ollut, vaan miehitysyrityksiä ja miehityksiä on ollut käynnissä lähestulkoon ollut koko ajan.

Mutta niin Afganistanin kuten muutkin sotilaalliset osallistumiset maksaa tukun euroja. Vuoden 2014 valtion talousarviossa yksistään Afganistanin operaatio maksaa hieman yli viisitoista (15) miljoonaa euroa. Koko ISAF operaatioon on kaadettu vuosien varrella noin puoli miljardia euroa. Se on paljon rahaa, sellaisesta operaatiosta josta on ollut todella vähän hyötyä. Niin ikään edellä mainitussa talousarviossa on kaikkiin sotiin varattu yhteensä 56 miljoonaa. Omituisin on Somalian operaatio, johon varattu noin miljoona euroa. Tässä näkyy vihreiden ja vasemmistoliiton ministerien pukinsorkka, kädenjälki jolla jälleen rakennamme Somaliaa oman maan kansalaisten verorahoilla.

Osallistumme siis hieman alle 60 miljoonalla vuosittain moniin sellaisiin sotiin, jotka eivät millään tavoin vastaa oman reservin tai puolustusvoimien kehittämiseen ja osaamiseen. Nyt käynnissä olevat kriisinhallintaoperaatiot on lopettava mahdollisimman pian, ennen kuin mitään pahempaa vahinkoa sattuu. Ei 60 miljoonaa kuulosta suurelta summalta, mutta kun joudumme ottamaan senkin velaksi ja samalla supistamaan ja lakkauttamaan varuskuntia. Tarvitsemme jokaisen veroeuron omaan käyttöön ja velkaantumisen ehkäisemiseen, mutta nykykäytäntö Jyrki Kataisen hallituksella on ollut päinvastainen. Tähän on saatava muutos, mitä pikimmin sen parempi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Siitäpä Suomen talous aivan olennaisesti paraneekin, kun lopetetaan kaikki rauhanturvatehtävät. Sen jälkeen ei ole sitäkään valmiutta, eikä jonkin ajan kuluttua mitään käytännön kokemusta kansainvälisten konfliktien sovittelusta ja hallinnasta. Minä näen asian niin, että Suomi on hyötynyt ja hyötyy osallistumisestaan kansainväliseen rauhanturvaamistoimintaan.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Aivan mutta kriisinhallinta ja rauhanturvaoperaatio ovat kaksi eri asiaa. Afganistan ei ole rauhanturvaoperaatio kun siellä ole mitää rauhaa mitä turvata.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Kriisit on saatava ensin hallintaan, ennen kuin on rauha, jota turvata. Toki kannatan Costa Rican tietä: lakkautetaan armeija ja olla möllötetään tässä turvallisessa Karhun kainalossa. On kuulemma kehittynyt hieno neuvottelukulttuuri siellä Costa Ricassa, kun ei ole voinut armeijalla uhkailla.

Olen ylpeä Suomestani, jonka presidenttejä olen koko ikäni voinut kunnioittaa. He eivät ole uhonneet väkivallalla, eivätkä väittäneet mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi, vaikka paljain silmin ja tieteellisin tutkimuksin on osoitettu näkyvän kaikkia värejä. Tosiasiaksi on tunnustettava se, ettei väkivaltakoneistoja voida ajaa alas "länsimaisen humanismin" kehdossakaan, Euroopassamme, jonka unioniin kuuluvissa maissa ei ole 70 vuoteen sodittu. Muualla tarvittaneen vielä pitkään sekä sotilaallista turvaamista että siviilikriisinhallintaa.

Hämäriksi minulle ovat jääneet kaikkien kriisien syyt ja ratkaisujen löytymisen mahdottomuuden selitykset. Erkki Toivanen kirjoitti vuonna 2009 blogissaan http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4242... näin: "Vuonna 1968 Brezhnevin hallitus oli puolustamassa jo tuhoon tuomittua talousjärjestelmää, jonka öljyn hinnan nousu 1973 vielä pelasti muutamaksi vuodeksi. Tänä vuonna [2009] Vladimir Putin on puolustamassa öljyn ja kaasun varaan rakentuvaa vaikutusvaltaa ja ‘suurvalta-asemaa’. Silläkin on savijalat.

En tiedä, onko kaikkien maailman väkivaltaisten konfliktien pohjana öljyiset ja kivihiiliset "savijalat", joilla näitä luonnonvaroja omistavat ja/tai rikkaat maat seisovat. Suomen turvallisuudelle on parasta hankkiutua mahdollisimman pian eroon kaikesta uusiutumattomasta energiasta, samoin Euroopan. Esimerkkinä ekologisesti kestävästi ja demokraattisesti toimivasta, sosiaalisesti oikeudenmukaisesta ihmisten maanosasta EU voi olla neuvottelemassa maailmanyhteisölle tietä väkivallattomaan, luontoa ja ihmisarvoa kunnioittavaan tulevaisuuteen.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

En ole lakkauttamassa mitään, vaan päinvastoin lisäämässä pelimerkkien määrää omien puolustusvoimien käyttöön..

Samuli Helminen

Eikö juuri puolustusvoimat ole näissä operaatioissa pääarkkitehtina?

Ja sitä kautta saadaan sitä tarvittavaa kokemusta, jota ei kotimaan harjoituksissa saa?

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #5

Mitä kokemusta? Jos sata sotilasta taistelee vuosittain ja reservin koko on noin 300 000 sotilasta, niin kuinka monta sotaa pitää käydä että kaikilla reserviläisillä olisi jotain hyötyä "taisteluista" ulkomailla. Kun varsinkin Afganistan ja Keski-Afrikka ovat erilaisia maan osia?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

On turha laittaa rahaa maailmanparantamiseen mukamas puolustusmenoina. Tätä varten ovat esim. Marttakerhot ja SPR, joille voi valtio ohjata rahaa ihan omilta momenteiltaan. Parempi olisi lopettaa moinen ja liittyä Natoon.

Ns. koviin Nato-operaatioithin osallistuminen ei ole pelkkää maailman parantamista, vaan oman maan puolustukseen panostamista. Taistelukentällä vahvistettu ja todettu aseveljeys on paljon vahvemopi side kuin muste paperilla.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Mitä aseveljeyttä se on kun porukat kuitenkin vaihtuvat koko ajan. Eri asia olisi jos olisimme ammattiarmeijassa, niin sekin mahdollisuus olisi todennäköinen..

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Taistelukentällä vahvistettu ja todettu aseveljeys on paljon vahvempi side kuin muste paperilla."

Tämä side toimii, kun kyseessä on kaksi saman maan kansalaista, jotka puhuvat samaa kieltä. Hetkellisesti se saattaa toimia, kun kaksi eri maalaista ja eri kieltä puhuvaa ihmistä kohtaavat yhteisessä hengenvaaratilanteessa.

Pääsääntöisesti aseveljeys on tuulesta temmattu myytti. Aseveli voi kyllä varustaa toisen armeijaa, mutta muutoin aseveljeen ei aina voi luottaa.

En mielelläni lähtisi etulinjaan esim. italialaisten sotilaiden kanssa. Sitten Rooman mahtiaikojen italialaiset ovat olleet tunnettuja lähinnä vetäytymistaidoistaan.

Miksi keski-Eurooppalainen Nato-sotilas tapattaisi itsensä Karjalan korvessa? Miksi suomalaisen sotilaan pitäisi tapattaa itsensä Afganistanissa.

Wallinille tiedoksi. Afganistanissa oleilevat suomalaissotilaat ovat puhtaasti palkkasotilaita, jotka saavat kelpo korvauksen palveluistaan. Palkka-armeija termiä vain halutaan vältellä, jotta kansa ei turhan päiten hermostu kustannuksista. Suomalaiset sotilaat lähtevät kv. operaatioihin nimenomaisesti rahaa vastaan, harvemmin ideologisista syistä.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Jos samaan aikaan varusmiesarmeijalta viedään toiminta ja koulutus mahdollisuudet edellytykset vain siksi, että haluamme panostaa "eliitisotilaisiin", ammumme omaan jalkaan. Kun tarvitaankin puolustaa omaa maatamme, mutta ei ole hyvin koulutettua reserviä, eikä kunnollista aseistusta.

Huonona esimerkkinä on Viro. He ovat satsanneet Nato operaatoiihin oman maan puolustamamisen hinnalla. Joten heillä ei ole kunnollista reserviä, jos kaitseliit joukkoja ei olisi..

Toimituksen poiminnat