Jukka Wallin Si vis pacem, para bellum

Suomalaisen politiikan rappiotila

Meillä Suomessa on tullut tavaksi jättäytyä pääministerin ja samalla puolueen puheenjohtajan paikalta pois ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Tavan aloitti aikoinaan Anneli Jäätteenmäki, joka joutui eroamaan poliittisen painostuksen johdosta. Matti Vanhanen jaksoi johtaa Suomen Keskustaa ja hallitusta melkein kahdeksan vuotta, mutta erosi kuitenkin aivan loppumetreillä. Eräs politiikan mitättömyys valittiin saattamaan kyseinen hallitus seuraaviin eduskuntavaaleihin, ja saamaan Keskustalle kammottava vaalitappio. Nytkin historia toistaa itseänsä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen eroaa tänä kesänä niin puolueen puheenjohtajan, kuin myös pääministerin toimesta, tämä on melkein jo ”rintamakarkuruutta”. Siis jättää vartiopaikan, kun huomasi että selkänsä takana on romahtava kansantalous, ja edessä on pitkä pimeyden aika. Hän on ilmoittanut hakeutuvan Euroopan komission huippuvirkaan. Kokoomuksella on siis edessään puheenjohtajan ja samalla pääministerin valinta puoluekokouksessaan kesäkuussa.

Miten on mahdollista, että hallitus pysyy pystyssä, kun suurin osa ministereistä on lähdössä Brysseliin ja samalla hallituksen kaksi keskeisintä ministeriä vaihtuu? Tämä on vain mahdollista meillä Suomessa. Olisikohan paikallaan pitää ennenaikaiset vaalit jo tulevana syksynä, kun jatkavalla hallituksella ei ole sitä mandaattia enää, kuin mitä oli kesällä 2011 vaalien jälkeen. Silloin äänestäjät antoivat nimenomaan valtuutuksen Jyrki Kataiselle muodostaa hallituksen, kun hän oli puheenjohtajana, eikä Alexander Stubbille tai Jan Vapaavuorelle. Ennenaikaisten vaalien pitäminen on myös tarpeen ratkaista poliittinen pattitilanne, mikä on muodostunut Kataisen hallituksen toiminnasta tai suoranaisista tunaroinnista.

Meidän perussuomalaisten on käytettävä kaikki mahdolliset keinot horjuttaa nykyistä hallitusta, käymällä poliittisesti sellaisten marginaaliryhmien kuten Vihreiden kimppuun, jotta he jättäisivät hallituksen. Ville Niinistön poliittinen ylimielisyys on hyväksi meille. Hänen luotsaamansa puolue on lisännyt toiminnallaan työttömyyttä ja ajanut teollisuuden Kiinaan

Vasemmistoliitto uskalsi poistua Kataisen hallituksesta ennenaikaisesti, mutta Vihreät empivät vielä. Uskon että viimeistään kesälomien jälkeen elokuussa tulee heidänkin aika jättää uppoava laiva, kun suurimmat syylliset ovat poistuneet esiripun taakse. Mitään vastuunkantoa omasta ja muiden virheistä ei tarvitse kantaa, ei ainakaan poliittisesti.

Jyrki Katainen pitäisi olla puheenjohtajana ja hallituksen pääministeri ensi vuoden eduskuntavaaleihin saakka, vasta sen jälkeen hänen pitäisi erota, jos äänestäjät eivät anna luottamusta hänelle ja hänen edustamalleen politiikalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

On kyllä todellakin hävytöntä ja vastuutonta jättää virkansa kesken kaiken. Pitäisi olla joku sääntö, joka sanoo, ettei ministerin paikalta lähdetä ilman helvetin hyvää syytä.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Kun pääministeri ja valtiovarainministeri lähtevät kesken vaalikauden, on täysin selvää että uudet eduskuntavaalit olisi järjestettävä samantien!

Tapio Vehmaskoski

Niin minunkin mielestä, mutta kovinpa on epäselvää koko suomalaiselle "vastuunpakoilupuoluejoukkioille".

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Joskus sanottiin oikein tai väärin, että Suomella on ollut hyvä herraonni. Nyt voi todeta, että mennyttä mikä mennyttä tuokin.

Kepun Anneli "puhun niin totta kuin osaan" Jäätteenmäki lähti pääministerin paikalta kuin leppäkeihäs jäätyään kiinni ja kunnolla. Tilalle tuli sattumapääministeri kepun Matti Vanhanen, joka ei osannut eikä kyennyt yhtään mihinkään. Hän oli saanut kepun sisäisissä äänestyksissä vain jäännöspisteitä, mutta oli "rehellisintä, mikä kepulla oli tarjota" ja eikun pääministeriksi. Vanhasen jäljet ovat hirvittävät kaikessa osaamattomuudessaan. Hän tekikin johtopäätökset ja lähti livohkaan reilut puolivuotta ennen tilintekoa.

Kepun kansanedustaja Mari Kiviniemi otti vastaan haasteen ja osoitti siinä kykenemättömyytensä. Uskomatonta räpellystä reilu puoli vuotta. Vaalien jälkeenkin hän oli valmis hallitukseen kuin Melperi sotaan, mutta toisille puolueille tuli järki käteen.

Pääministeriksi tuli kokoomuksen Jyrki Katainen ikävä kyllä. Hän teki sitten samat vastuuttomat teot kuin edeltäjänsä eli luopui kesken kauden paikastaan. Katainen lähti kuin rotta uppoavasta laivasta Brysselin simpukkapatojen ääreen. Ei ole hänessäkään yhtään miestä vastaamaan tekojensa seurauksista. Miten voivat kokoomuksen aktiivit katsoa peiliin, kun puheenjohtaja on pelkuri?

Toimituksen poiminnat